Korjaussuunnitelma vaihtoehtona uudisrakentamiselle

Laitakankaan kivinavetta

Vanhoissa rakennuksissa minua kiinnostaa erityisesti niiden historia. Rakennus kertoo usein itse, miten sitä on käytetty, korjattu ja muutettu vuosien aikana. Välillä nämä vaiheet näkyvät selvästi, välillä niitä joutuu etsimään vanhoista valokuvista, rakenteista ja materiaaleista. Huolellinen korjaussuunnitelma lähtee juuri näiden vaiheiden tunnistamisesta ja olemassa olevan rakennuksen ymmärtämisestä.

Kun vanhalle rakennukselle suunnitellaan uutta käyttöä, tätä historiaa ei mielestäni kannata sivuuttaa. Ennen kuin suunnitellaan uutta, täytyy ensin ymmärtää, mitä on jo olemassa.

Tämän ajatuksen äärelle pääsin erityisesti rakennusarkkitehdin opinnäytetyössäni Laitakankaan kivinavetta – käyttötarkoituksen muutossuunnitelma. Työn lähtökohtana oli yli satavuotias kivinavetta, jonka muuttamista kesäasunnoksi tutkittiin vaihtoehtona uuden rakennuksen rakentamiselle. Suunnittelussa huomioitiin rakennuksen historia, arkkitehtoniset ominaisuudet, ympäröivä pihapiiri ja ennen kaikkea se, millaiseen uuteen käyttöön vanha rakennus voisi luontevasti taipua.

Ensin täytyy tuntea rakennus - Rakennuksen historia on osa suunnittelua

Korjaussuunnittelussa ei päästä aloittamaan tyhjältä pöydältä – ja juuri siinä on mielestäni sen kiinnostavuus. Vanha rakennus on harvoin samanlainen kuin valmistuessaan. Sitä on saatettu korjata, laajentaa ja mukauttaa uusiin tarpeisiin useiden sukupolvien aikana. Rakennukseen syntyy näin kerrostumia, jotka kertovat sekä rakentamisen ajankohdasta että rakennuksen myöhemmästä käytöstä.

Rakennuksella on valmiiksi oma mittakaavansa, materiaalinsa ja rakenteensa. Lisäksi mukana kulkee historia, joka voi olla paljon monimutkaisempi kuin ensisilmäyksellä näyttää. Rakennusta on ehkä laajennettu, ovia ja ikkunoita siirretty, rakenteita uusittu tai tiloja muutettu aina kulloisenkin tarpeen mukaan.

Laitakankaan kivinavetta oli tästä hyvä esimerkki. Tilan historia ulottuu 1700-luvulle, ja kivinavetta rakennettiin pihapiiriin 1900-luvun taitteessa. Myöhemmin kantatila jaettiin suvun kesken, jolloin vanhan päärakennuksen hirsiä käytettiin uusien rakennusten lisäksi myös kivinavetan laajentamiseen. Navetta puolestaan pysyi aktiivisessa käytössä vuoteen 1987 asti.

Korjausrakentamisessa uuden ja vanhan täytyy toimia yhdessä. Uusia rakenneratkaisuja ei voida tarkastella irrallaan olemassa olevasta rakennuksesta. Tässä rakennushistoria ja rakennusfysiikka liittyvät toisiinsa. Kun tunnetaan rakennuksen ikä, materiaalit, rakennustapa ja myöhemmät muutokset, voidaan myös arvioida paremmin, millaisia korjauksia rakennus kestää ja tarvitsee. Kun rakennusta katsoo tänä päivänä, siinä ei siis näy vain yksi rakentamisen ajankohta - siinä näkyy kokonainen ketju erilaisia tarpeita, ratkaisuja ja muutoksia.

Kaikkea ei löydy piirustuksista, vaan vanhaa rakennusta täytyy osata lukea

Vanhan rakennuksen tutkiminen muistuttaa välillä pientä salapoliisityötä - Laitakankaan kivinavetan alkuperäisiä piirustuksia ei ollut saatavilla. Rakennuksen vaiheita lähdettiin siksi selvittämään tilaajan aineistosta, haastatteluista, vanhoista valokuvista ja ennen kaikkea itse rakennuksesta. Kohdekäynnillä navetta mitattiin ja valokuvattiin, jotta sen nykytilasta saatiin riittävät lähtötiedot suunnittelulle.

Erityisen kiinnostavaa oli verrata nykytilannetta suvun vanhoihin valokuviin. Niiden avulla rakennuksesta pystyi löytämään muutoksia, joista ei ollut säilynyt piirustuksia tai muuta dokumentaatiota. Kaikkea rakennuksen historiasta ei silti ollut mahdollista selvittää varmasti.

Epävarmuus usein siis kuuluu vanhojen rakennusten kanssa työskentelyyn. Suunnittelijan täytyy pystyä tunnistamaan, mikä tiedetään varmasti ja mikä on rakenteiden ja muun aineiston perusteella tehtyä tulkintaa. Rakennus itsessään onkin yksi tärkeimmistä tietolähteistä. Materiaalien vaihtuminen, vanhat aukotukset, liitokset ja erilaiset rakennustavat voivat kaikki kertoa jotakin siitä, mitä rakennuksessa on aikaisemmin tapahtunut.

Säilyttäminen ei tarkoita kaiken säilyttämistä

Rakennushistorian huomioiminen ei tarkoita sitä, että kaiken vanhan pitäisi säilyä koskemattomana. Päinvastoin, uusi käyttö edellyttää usein muutoksia.

Korjaussuunnittelussa olennaista on tunnistaa, mitä kannattaa säilyttää, mitä voidaan korjata ja mitä on perusteltua muuttaa. Rakennuksessa voi olla alkuperäisiä osia, myöhempiä arvokkaita kerrostumia ja toisaalta ratkaisuja, jotka ovat vuosien saatossa osoittautuneet huonoiksi.

Laitakankaan navetassa esimerkiksi osa tiilirakenteista oli lisätty myöhempien muutosten yhteydessä alkuperäisten rakenteiden päälle. Niillä ei ollut alkuperäistä rakennetta vastaavaa rakennushistoriallista arvoa, joten niiden poistaminen oli mahdollista. Kaikki käyttökelpoinen ja säilytettävissä oleva pyrittiin puolestaan säästämään.

Vanhan ja uuden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Uusi saa näyttää uudelta. Samalla sen pitäisi sopia rakennuksen mittakaavaan, materiaaleihin ja luonteeseen niin, että vanha ja uusi muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Parhaimmillaan korjausrakentaminen muodostaa rakennukseen uuden kerrostuman sen sijaan, että aikaisemmat pyyhittäisiin pois.

Uuden käytön täytyy sopia vanhaan

Rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksessa yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, kuinka paljon olemassa olevaa rakennusta joudutaan muuttamaan uuden toiminnan vuoksi.

Laitakankaan tapauksessa tarve oli hyvin käytännöllinen. Tilan vanha päärakennus oli päässyt asumiskelvottomaan kuntoon, ja suvun kesänviettopaikalle tarvittiin toimivat oleskelu- ja yöpymistilat. Yhtenä vaihtoehtona oli uuden kesäasunnon rakentaminen.

Toisena mahdollisuutena alettiin tutkia jo pihapiirissä olevan kivinavetan hyödyntämistä.

Ajatus olemassa olevan rakennuksen hyödyntämisestä tuntui pihapiirin kannalta luontevalta. Opinnäytetyössä kivinavetan jatkokäyttö osoittautui ympäristöön ja pihapiiriin sopivaksi vaihtoehdoksi, jota oli perusteltua tutkia uudisrakentamisen rinnalla.

Käyttötarkoituksen muutoksessa ei siis ole tarkoitus pakottaa vanhaa rakennusta toimimaan kuin uudisrakennus. Parempi lähtökohta on selvittää, millainen uusi käyttö sopii olemassa olevan rakennuksen ominaisuuksiin ja mitä muutoksia se edellyttää.

Rakennustavan ymmärtäminen ohjaa korjaussuunnittelua

Rakennuksen historia ei näy ainoastaan sen ulkonäössä. Se näkyy myös siinä, miten rakennus toimii.

Laitakankaan navetan yksi kiinnostavimmista ominaisuuksista on sen massiivinen luonnonkivirunko. Eläinsuojaksi rakennetulta tilalta on aikanaan vaadittu hyvin erilaisia ominaisuuksia kuin asuinrakennukselta. Kun rakennuksen käyttötarkoitusta muutetaan, myös sisätiloilta vaadittavat olosuhteet muuttuvat. Silloin vanhojen ja uusien rakenteiden täytyy toimia yhdessä. Perehdyin tämän vuoksi luonnonkivirakenteen kosteus- ja lämpötekniseen toimintaan. Käyttötarkoituksen muutosta suunniteltaessa täytyy ensin ymmärtää alkuperäisen rakenteen toimintaperiaate ja selvittää myös aikaisempien korjausten vaikutuksia.

Tämä on mielestäni yksi korjausrakentamisen tärkeimmistä periaatteista. Vanhaan rakennukseen ei kannata tuoda uusia ratkaisuja vain siksi, että niitä käytetään tämän päivän uudisrakentamisessa. Ratkaisujen täytyy sopia yhteen olemassa olevan rakennustavan kanssa.

Korjaussuunnitelma auttaa näkemään rakennuksen mahdollisuudet

Vanhan rakennuksen säilyttäminen ei tietenkään ole aina järkevää tai edes mahdollista. Myöskään Laitakankaan kohdalla lähtökohtana ei ollut se, että kivinavetta olisi säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. Tarkoituksena oli selvittää, voisiko sitä hyödyntää.

Siinä on mielestäni tärkeä ero. Hyvä korjaussuunnittelu auttaa näkemään rakennuksen mahdollisuudet ennen suurten päätösten tekemistä. Kun rakennuksen kunto, historia, rakenteet ja uuden käytön vaatimukset tunnetaan riittävän hyvin, voidaan arvioida myös tarvittavien muutosten laajuutta.

Laitakankaan suunnitelmassa myös kustannukset vaikuttivat ratkaisuihin. Välttämättömät toimenpiteet, kuten talotekniikka, täytyi huomioida ensin, minkä jälkeen tilasuunnittelua rajattiin käytettävissä olevien resurssien mukaan.

Suunnitelman arvo ei siis ollut vain lopputuloksessa. Sen avulla pystyttiin konkretisoimaan, mitä kivinavetan muuttaminen uuteen käyttöön todellisuudessa tarkoittaisi.

Tällaisessa tilanteessa rakennussuunnittelu toimii myös päätöksenteon välineenä. Se auttaa vertaamaan korjausrakentamisen mahdollisuuksia esimerkiksi uudisrakentamiseen ennen lopullisen ratkaisun tekemistä.

Vanhan rakennuksen seuraava luku

Vanhan rakennuksen käyttötarkoituksen muutos kiinnostaa minua erityisesti siksi, että siinä mennyt ja tuleva kohtaavat hyvin konkreettisesti. Rakennuksen historiaa ei tarvitse palauttaa yhteen tiettyyn hetkeen. Rakennukset ovat muuttuneet ennen meitä ja tulevat toivottavasti muuttumaan myös meidän jälkeemme. Olennaisempaa on mielestäni se, että muutokset tehdään ymmärtäen, minkä kanssa ollaan tekemisissä.

Laitakankaan kivinavetan kohdalla käyttötarkoituksen muutossuunnitelma antoi mahdollisuuden tarkastella yli satavuotiaan rakennuksen tulevaisuutta ennen päätöstä uuden rakentamisesta. Samalla työ osoitti, kuinka paljon rakennuksen historia voi antaa lähtökohtia myös uudelle suunnittelulle.

Vanhoissa rakennuksissa on usein ominaisuuksia, joita olisi vaikea tai tarpeetonta yrittää rakentaa uudelleen: ajan patinoimia materiaaleja, käsityön jälkiä, epätäydellisyyttä ja yhteys ympäristöön, joka on muodostunut vuosikymmenten aikana. Niitä ei tarvitse nähdä suunnittelua hankaloittavina asioina. Ne voivat olla juuri niitä ominaisuuksia, joiden ympärille rakennuksen seuraava vaihe kannattaa suunnitella.

Minulle korjaussuunnittelu tarkoittaa ennen kaikkea olemassa olevan ymmärtämistä ennen uuden lisäämistä. Kun rakennuksen historia tunnetaan, voidaan myös paremmin ratkaista, mitä siitä halutaan viedä mukana tulevaisuuteen.